kuumuutta ja sairasteluja

En sitten mennyt messuamaan. Juurikin tuon edellisen kirjoituksen jälkeen alkoi jonkinmoinen flunssa. Jo samana iltana kurkkuun sattui ja oli kovin väsynyt olo. Seuraavana aamuna ihan jo kohtuullisen kettumaisen flunssan verran. Päätin siis jäädä kämpille lepäilemään, mikä olikin ihan hyvä veto. Toki harmitti, sillä ei ihan kauhean usein tule moisia mahdollisuuksia vastaan, mutta toisaalta, muutaman päivän levolla aloin olla jo kunnossa. Kuumetta ei ollut, mutta yksi päivä oli täällä oli kuumin ikinä. Veikkaisin, että ulkona oli 35 astetta, sillä se on mun kipuraja, silloin alkaa ahistaa. Ja nyt ahisti. Etsin epätoivoisena vähän viileämpää paikkaa, enkä ollut ihan ainut. Flunssaisuus vaan teki tuosta lämpötilasta vieläkin mahdottoman kestää. Kuumemittari sisällä näytti itsestään 37 astetta.

Muutenkin täällä on lämpimämpää viikko viikolta. Kuuminta on kuitenkin ainoastaan puolestapäivästä johonkin noin kolmeen asti, eikä yleensä mun mielestä mitenkään liian kuuma. Jokusen tunnin kuitenkin voi tarvittaessa hengailla vaikka rannalla varjossa ja käydä uimassa, eivätkä mielikuvat loskaisesta Helsingistä ainakaan toistaiseksi vielä ole kummemmin houkutelleet.

Pitäisi kirjoittaa useammin, sillä suurin osa tapahtumista tuntuu jäävän jonnekin aivojen sopukoihin, ja asiat tulee mieleen aina joskus muulloin kuin kirjoittaessa. Ehkä se on tämä kuumuus, heh. Tänään kuitenkin satoi vihdoin vettä, joten ilma raikastui. Yleensä täällä sataa melkein joka päivä, tai no ainakin neljä kertaa viikossa. Ei kauaa, mutta sen verran että missään ei ole kuivaa kuten joka paikassa muualla tällä seudulla, missä oon käynyt. Eli hyvä hyvä, sade on aina kaivattua. Nyt kannullinen teetä ennen illallista.