Kuvissa fiililkset ruokamarkkinoilta sekä kuumalta lähteeltä.
Tulin siis perjantaina takaisin Tonsaille. Hyyyyyvin mielissäni tästä – vaikka täällä onkin paljon tiuhempaan ihmisiä kuin esim Ko Jumilla, on täällä paljon hiljaisempaa ja jotenkin rauhaisampi meininki. Unohtui viimeksi mainita, että kaiken kukkuraksi siellä Jumilla oli reggae-baari nimeltänsä FU bar. Ajattelin ensin et no kiva, reggae sopii meininkiin, eiköhän tää tästä. FU bar kuitenkin räjäytti ilmoille teknoa ja saksalaisia iskelmän-juomalaulun tyyppisiä biisejä. Et kiva. Nukkumaan mennessä baarin jytke kuului sen verran hyvin, että saksankielisistä biiseistä erotti oikein mainiosti sanat, ihan kun joku olis siinä seinän vieressä niitä soitellut. Nyt kuitenkin siis paremmin. Toki täälläkin illalla lähimmästä baarista ääntä kuuluu, mutta jokseenkin kaukaisen oloisesti. Eniten ääntä pitää kaikki sirkat sun muut eläimet, tai jos naapurimökissä joku metelöi, jota ei kuitenkaan tapahdu juuri koskaan.
Heti ekana iltana kun olin ottanyt kämpän ja käynyt suihkussa, Ying tuli kyselemään kuulumisia. Ying on mua ehkä hiukan vanhempi tyttö joka on töissä tän paikan respassa, ja oon tutustunut siihen täällä ollessani. Se mm. otti mun joitain tavaroita kämpillensä, niin mun ei tarvinnut kaikkea raahailla joiksikin päiviksi Lantalle ja Jumille. No, nyt sillä oli sitten ihan erityisiä uutisia, se halusi kutsua mut kotiinsa 24. päivä, kun siellä lähistöllä on joku iso muslimien messu ja sen jälkeen jotkut ruokajuhlat. Ja sitten oltaisiin sen siskon luona yötä ja seuraavana aamupäivänä takaisin Tonsaille. Kuulostaa hyvältä, huomenna sitten kai mennään jos ei mitään kummempaa tapahdu, aika loistavaa!
Myöhemmin samana iltana kun pelailin Ozzyn kanssa jengaa tuli sen paikan omistaja, Bee, kysymään haluisinko seuraavana päivänä lähteä sen mukaan kuumalle lähteelle. Lähtö olisi aikaisin aamulla, jotta ehditään ennen turistibusseja. No tietenkin halusin! Olin miettinyt, että se on semmoinen paikka jossa haluisin käydä, mutta oon puhunut muutamaankin otteeseen ihmisten kanssa jotka on siellä käyneet retkellä, ja kaikilla on ollut vähän samanlainen fiilis siitä touhusta: kiva paikka käydä, mut ei se oikeen hirveesti innostanut istua nahka nahkaa vasten vieraiden ihmisten kanssa jossain lähteessä. Ajattelin, että ehkä parempi sitten jättää väliin. Onneksi olin jättänyt, koska täähän oli ihan paras tapa mennä sinne!
Lähdettiin siis aamulla, ensin veneellä Ao Nangiin, Bee sai kyydin joltain tutulta riksakuskilta autollensa ja tuli hetken päästä hakemaan mut kyytiin rannasta. Ajettiin hiukan kiertoreittiä maaseutumaiseman kautta. Voi hitto että oli hienoa! Kumipuuviljelmiä, laaksoa, mäkeä ja kukkulaa. Ja palmuja! En eläessäni oo varmasti missään nähnyt niin paljoa palmuja! Maisema polveilee ylös-alas mäkien ja kallioiden ja jyrkänteiden mukana.
Maaseutuvaiheen jälkeen käytiin jossain Been lempipaikassa aamiaisella. Olinkin koittanut kysellä mitä paikalliset täälä syö aamiaiseksi. No nyt selvisi – nuudeleita tietenkin. Nuudeleita ja jotain kastiketta. Mä söin makeaa pähkinäkastiketta, se oli vähän kummallista, mutta loppuviimein aika hyvää. Se oli semmoinen tienvarsipaikka jossa on muovituolit, perus paikallisten suosima ruokamesta. Semmoisissa ruoka tuntuukin olevan yleensä sekä parasta että halvinta. Tonsailla ei moisia kuitenkaan ole kuin yksi, joten enemämn niissä pääsee käymään kun on vaikka Ao Nangissa käymässä (ellei pitsanhimo yllätä, kuten viimeksi).
Reilun tunnin päästä oltiin perillä. Kuuma lähde osoittautui ihan yltiösiistiksi jutuksi! Oltiin siellä ehkä siinä yhdeksän jälkeen aamulla. Paikalla oli neljä muuta ihmistä, joten kannatti olla varhain liikkeellä. Vesi oli tosi lämmintä, tuntui melkein kuumalta. Kylttien mukaan 40-42 asteista, joka on terveydelle hyväksi ja sen uskotaan nuorentavan sekä parantavan kaikki mahdolliset sairaudet. Katsotaan nyt sitten, että josko mä tästä vaan nuorenen enää tästä eteenpäin :D Vesi oli tosi kirkasta ja lämmintä, ja se laski ylempää kallionsyvennyksiin, joissa pystyi istumaan tai seisomaan. Alempana oli joentapainen johon se laski, siellä vesi oli sameampaa, joten sinne ei huvitanut mennä.
Lähteessä hengailun jälkeen tuntui ihan siltä kuin olisi ollut saunassa. Sen jälkeen kuivateltiin, ja juuri kun lähdettiin takaisin, saapui bussillinen porukkaa. Kävi siis tuuri, saatiin olla siellä kaikessa hiljaisuudessa ja uiskennella ihan rauhassa!
Koska oltiin Krabin kaupungin lähellä, Bee halusi käydä ostoksilla markkinoilla. Markkinat alkoivat kuitenkin vasta iltapäivällä, joten ennen sitä piti tappaa aikaa ja mentiin leffaan. Ensimmäinen kokemukseni thai-leffasta, englanninkielisillä tekstityksillä, ja voin sanoa olleeni jokseenkin ennakkoluuloinen. Paikallisten huumori kun ei avaudu mulle sitten millään, joten en oikeen tiennyt miten olis pitänyt olla, mut ajattelin et no mennään nyt sitten, en mä tossa Tescossakaan jaksa kahta tuntia hengailla.
Leffa oli sekoitus komediaa ja säikyttelykohtauksia, ja itse asiassa ihan viihdytävä. Tekstitykset oli paremmat kun odotin, oikeita lauseita eikä juuri ollenkaan kirjoitusvirheitä (tai no mistä mä tiedän miten sen asiasisällön kanssa, mutta tekstinä kuitenkin ihan hyvin luettavaa). Aika sellaista Pekka ja Pätkä -huumoria, mutta tosiaan kyllä ihan katsomisen arvoinen. Ja niin! Ennen leffaa kaikki nousivat ylös pariksi minuutiksi kunnioittamaan kuningasta, ja elokuvakankaalla näytettiin, miten ihmiset yhteistyöllä työnsivät bussin liikkeelle ja takaa paljastui kuninkaan kuva, muten kauniit ja hyvinpuetut lapset piirsivät kuninkaan kuvia, miten hyvin köyhissä oloissa sairaalassa olevat ihmiset henkihieverissä kääntyivät osoittamaan kuninkaalle kunnioitustaan. Olin kyllä kuullut moisesta käytännöstä, mutta oli se aikamoista. Varsinkin kun olin just lukenut Ben Eltonin kirjan Blind Faith, niin siihen yhteyteen ajateltuna tuo tuntui melkein kornilta.
Leffan jälkeen pikaiset ostokset Tescossa. Tesco tuo aina mieleen eräänkin viinanhakumatkan Slovakiassa, hehheh. Slovakiassa kun Tescosta piti päästä pois, piti soittaa kolikkopuhelimella taksi ja koska siellä ei tietenkään koskaan kukaan puhunut englantia, piti vaan hiukkaista, että taksi, Tesco! Kyllä se yleensä taisi toimia ihan moitteettomasti.
Markkinoilla oli ruokaa, niin paljon ruokaa! Kevyt lounas ja paljon ihmettelyä. Ne oli ns. iltamarkkinat, ja iltapäivä oli paras aika mennä, kun ruoka on juuri valmistettua. Sitten toisille markkinoille, Bee etsi jotain tiettyjä vaatteita viemisiksi ja sitten ruokatarpeet. Vihanneksia, hedelmiä, kevätkääryleitä, kaikkia ihan kummallisen näköisiä asioita joita jäin ihmettelemään. Ja yhdessä tiskissä oli sitten toukat, heinäsirkat ja muut hyönteiset grillattuina. Nätisti jaoteltuina omiin astioihinsa per lajike. Onneksi oli jo syöty, sillä meinasi alkaa pyrkiä ylöspäin.
Kaiken tän lisäksi mut vielä kutsuttiin syömään illalla, kun kaikista ihanista vihanneksista ja muista oli tehty kauheasti erilaisia ruokia. Lupasin seuraavalla kerralla käydä tekemässä ostokset vastapalvelukseksi, kun kuulin, että myös Ao Nangissa on joka päivä jossain suunnalla iltapäivämarkkinat, joilta saa kaiken tuoreimpana. Näin sovittiin, ja että Ozzy ja Bee opettaa mua kokkaamaan valitsemani ruuat. Ihan huippua, olinkin ajatellut, että voisi mennä jollekin kokkauskurssille, sillä mulla ei ole juurikaan havaintoa thaimaalaisen keittiön saloista. Ja kivempaahan tuo on, kun tekee kavereiden kanssa.
Päivä oli niin pitkä ja loistava ja kaikkea mahdollista, että kaaduin hyvin väsyneenä sänkyyn puoli kymmeneltä. Sen jälkeen on siis ollut vuorossa jälleen riippukeinua ja lukemista, ja huomenna olisi sitten vuorossa se muslimien messu ja ruokajuttu, jossain Krabin lähellä. En tajua mihin kaikki aika on taas kadonnut, tuntuu että jatkuvasti on kauheasti kaikkea touhua, enkä oo ”ehtinyt” edes aloittamaan kirjoitusprojektia, joka on ollut jo vuoden hyllyllä ja johon ajattelin nyt pääseväni uudestaan käsiksi. Noh, sen aika tulee sitten kun siltä tuntuu.
Ruokafiiliksissä siis jälleen. Palajan kunhan on messuiltu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti