täältä saa ihan mitä vaan

Hong Kongista tuntuu saavan ihan mitä vaan. Kiinalaista kaikkea ja länsimaalaista kaikkea. Saa nuudeleita ja halutessaan vaikka kanan jalkoja tai kilpikonnahyytelöä, mutta onneksi myäös viiniä ja juustoja. Luulen, että oon käyttänyt suurimman osan rahoistani ruokakauppaan.

Kaupunki tuntuu jotenkin tosi rakennetulta ja länsimaalaiselta. Täällä on ihan todella helppoa liikkua, kaikki kadutkin on merkitty karttaan! Ja hostellissa on lämmin suihku ja ilmastointi, eli ihan luksusta. Koitan kuitenkin pitää mielessä, että edessä on Kiina ja vähän vähemmän noita lämpimiä suihkuja ja muita huvituksia.

Viisumihakemuspäivän jälkeisenä päivänä lähdin hostellista yhden tyypin kanssa syömään. Onneksi lähdin, koska se ja sen kaksi kaveria (joista toinen paikallinen eli tiesi kaikki paikat) veivät aivan taivaallisen hyvään paikkaan syömään dim sumia! En ollut ennen moista herkkua syönyt, enkä olisi itse varmaan osannut niitä kaikkia hyvyyksiä edes tilatakaan. Dim sum on siis vähän kuin paikallinen versio tapaksesta, se voi olla ihan mitä vaan, kaikkea hiukan ja yhteensä ihan tosi paljon, erilaisia asioita nuudeleista ja dumplingeista keittoon, vihanneksiin, rapuihin, ja moniin juttuihin joista en ihan tarkkaan osaa määritellä että mitä ne ovat. Kaikkea vegeä maistoin ja onneksi maistoin, kummallisen näköiset asiat oli ihan mielettömän hyviä! En esimerkiksi koskaan elämässä olisi itse mennyt tilaamaan mitään sitkeää pullaa jonka sisältä tulee mustaa töhnää. Töhnä oli kuitenkin jotain seesaminsiemenjuttua ja ihan törkeen hyvää sen sitkeen taikinatyyppisen asian kanssa. Syötiin ja juotiin teetä joku neljä tuntia.

Syömisen jälkeen mentiin laivalla tältä saarelta viereiselle, enemmän keskustan puolelle. Mun mielestä se oli kyllä ihan melkein samanlainen, paitsi pääsi näkemään kaikki hurjat rakennukset toiselta puolelta. Vuorten keskellä ja kaikkea. Käytiin parissa perus nähtävyyspaikassa ja sitten kämpille suihkuun. Illalla ulos, eikä se baaritouhu ihan kauheasti suomen vastaavasta tuntunut eroavan.

Seuraavana aamuna olin muutaman bissen jälkeisessä puolikrapulassa suihkussa ja mietin, että voi hitto kun saisi ruisleipää! Ruisleipää ja teetä... Tuli sellainen ensimmäinen ihan ihka oikea himo ruisleipään. Pesin siinä hiuksiani ja mietin ruisleipää, mutta ajattelin että eiköhän sitä sitten kahden kuukauden päästä saa ihan mielin määrin. Kun tulin ulos suihkusta, niin siinä ihan oven edessä, pöydän ääressä, oli kaksi saksalaista kundia syömässä ruisleipää! Jäin vaan tuijottamaan enkä voinut uskoa. Ekaks ajattelin, että oliskohan pitänyt toivoa vaikka miljoonaa euroa, heh. Noh, sain palan ruisleipää ja se oli ihan taivaallista, ihan oikeaa tavaraa. Sain myös ohjeet leipomoon mistä sitä sai. Sitten saksalaiset lähti rinkkoineen ja leipineen, vaikka olin jo ehtinyt hiukan toivoa etteivät ne olis jaksaneet raahata leipää mukanansa, mutta näköjään jaksoivat.

Tilalle tuli uusi saksalainen jonka kanssa ystävystyin noin minuutissa. Sekin oli suuntaamassa kohti Kiinaa ja saamassa viisuminsa perjantaina. Päädyttiin ostamaan liput samaan yöbussiin joka lähtee tänään eli lauantaina, paikkaan nimeltä Yangshuo. Joku pienempi kylän tapainen, mulle on suositeltu sitä aikaisemmin. Lisäksi löydettiin lounliplanetti hostellista niin pääsi vähän tutkailemaan. Illalla käytiin kolmen ihmisen voimin metsästämässä ruisleipää ja löydettiin jotain suht hyvää. Lisäksi ostettiin goudaa ja emmentalia ja punaviiniä. Oltiin matkalla näköalamestalle, jonne vie maailman pisimmät rullaportaat! Ajateltiin että pistetään syöden niissä rullaportaissa kun katsellaan maisemia. Rullaportaat oli kyllä pitkät, kaksi kilometriä, mutta pienet ja kapeat ja pienissä pätkissä. Ei siis mitään kovin kummallista, eikä ainakaan paikka juustolle ja punkulle. Mentiin kuitenkin ylös ja väsymyksestä ja nälästä huolimatta mentiin sporalla ihan korkeimmalle huipulle. Onneksi mentiin, koska se on kyllä varmaan hienoin kaupunkinäkymä mitä oon koskaan nähnyt. Oli jo pimeetä joten valot oli hienot, ihan niinkuin julisteissa, tai itse asiassa vielä hienommat. Pilvenpiirtäjiä vettä ja vuoria vasten, se oli ihan tosi kummallista. Ja hienoa. Kummastelun jälkeen kämpille, punkkua ja juustoa ja leipää. Melkein hymyilytää vieläkin, kun oli niin hyvää! Huomautan siis, etten oo syönyt mitään järkevää leipää (sitä yhtä voileipää lukuunottamatta), juustoa tai juonut punaviiniä melkein kahteen kuukauteen.

Eilen haettiin viisumit, roikuttiin kaupungilla, käytiin ostamassa lisää viiniä ja juustoa ja syötiin niitä illalla kämpillä. Lähinnä vähän odottava fiilis että pääsee jatkamaan matkaa, kun täällä ei tunnu olevan kauheasti mitään sen parempaa tekemistä. Plus, että kaikki on suhteellisen kallista, ja laskettiin saksalaisen ystäväni kanssa, että meillä on yhteensä noin kymmenen euroa paikallista valuuttaa jäljellä, joten niillä pitää koittaa pärjätä. Luultavasti se menee bussimatkan eväisiin ja ehkä nuudelikeittoon. Saatiin myöhäinen check out hostellista, mikä on ihan jees niin saa rauhassa pakata ja mm. kirjoitella tänne blogiin. Bussi lähtee puoli kasilta, mutta pitää mennä ensin junalla Kiinan puolelle.

Eli tällainen, luultavasti suhteellisen sekava selvitys muutamasta viime päivästä. On tapahtunut jotenkin ihan hirveästi, joten ei pysty kovin selkeisiin tai täydellisiin kirjoitussuorituksiin tälleen heittämällä. Taidan laittaa joitain valokuvia viimeisen parin viikon ajalta ihan oman otsikkonsa alle...

Palaamisiin! Ja kiitos kaikille jotka on jaksaneet kirjoitella mullekin päin, viestejä on niin kiva saada :)