Jokseenkin haikein mielin istun viimeisenä iltana hostellin baarissa tätä kirjoittamassa. Pakkasin juuri rinkan, sillä aamulla pitää lähteä puoli seitsemältä jotta ehtii junaan joka tuksuttaa lentokentälle.
Japani on ollut kummallinen ja ihmeellinen. Näissä kotiinpaluutunnelmissa on hankalaa koittaa ajatella kovinkaan analyyttisesti sitä, mikä täällä on ollut parasta. Yleisfiiliksen mukaan voisin sanoa, että kaikki Japanissa on ollut mielenkiintoista ja odotukset ylittävää, mutta Osaka oli kaupungeista ehkä itselleni mielekkäin.
Ei tässä mistään järkevästä kirjoittamisesta tunnu tulevan mitään, joten luovutan. Raportoin lisää ja laitan kuvia, kunhan pääsen kotiin.
Kaiken kaikkiaan tuntuu haikealta, samaan aikaan onnelliselta ja surulliselta. Reissu on nyt sitten ohitse. Sain kokea kaikenlaista kummallista ja ihmeellistä, vastaan on tullut asioita joita en osannut kuvitellakaan. Olen nähnyt kurjuutta ja hurjuutta, onnea ja hulluutta, saanut elämääni muutaman ihanan ihmisen lisää, sanonut itku silmässä jäähyväisiä, halunnut palata takaisin ja samaan aikaan lähteä eteenpäin johonkin vielä tietämättömään paikkaan. Saanut päähäni lukemattoman määrän uusia matkasuunnitelmia (no se oli odotettavissa), mutta silti on ihanaa palata kotiin.
Lisäksi en voi olla ihmettelemättä sitä hyvää onnea, joka on ollut matkassa alusta lähtien. Kaikki on järjestynyt ihan käsittämättömän hyvin, en edes saanut sitä odotettua vatsatautia (ainakaan vielä, hehheh). Sain jopa järjestettyä asunnon kesäksi jo ennen kotiinpaluuta.
Nyt siis vietän vielä hetken Tokion viilenevässä illassa, sitten nukkumaan ja kuudelta aamulla ylös. Suomessa torstai-iltana ennen puoltayötä. Nähdään sitten :)
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
lauantai 9. toukokuuta 2009
Japanissa kaikki tietää muumit
Tiistaina 5.5. oli sitten aika heittää hyvästit Kiinalle. Lento oli puolilta päivin, joten ei tarvinnut ihan älyttömiin aikoihin nousta aamulla. Matka lentokentälle taittui kätevästi Maglev-junalla seitsemässä minuutissa, koska moinen magneetti-ihme vilahti kentälle 430 km/h nopeudella. Aika huisia.
Kentällä melkein kaikilla työntekijöillä oli hengityssuojaimet ja suurella osalla ihmisistäkin. Iski hetkellinen ahdistus, että onko nyt jääneet jotkut uutiset kuulematta ja että kohta on possuflunssaa ykivä kiinalainen omalla naamalla. No eipä ollut uutisia, eli ilmeisesti kyseessä oli vaan perusvarovaisuus. Aasialaiset tuntuu muutenkin rakastavan niitä hengityssuojaimiaan.
Koneessa kuitenkin tuli kuulutus, että Japani on määrännyt kaikkien maahan tulevien täyttämään terveyskyselyn, ja jos tästä kieltäytyy, voidaan kyseinen henkilö määrätä joko puolen vuoden vankeuteen tai maksamaan 200,000 jeniä. Laput jaetaan koneessa ja ne tarkastetaan heti koneesta ulos tultaessa. Kun niitä lappuja tultiin sitten jakamaan, kysyttiin et haluunko lapun kiinaksi vai japaniksi. Sanoin, että olisko englanniksi, eikä ollut. Että japaniksi vai kiinaksi. Selitin, että mun kielitaito ei kyllä riitä moiseen, että mitäs nyt tehdään. Henkilökunta jutteli keskenään, jonka jälkeen ne sanoi, että ikävä kyllä ei oo mitään muita kaavakkeita, ja että mun tulisi nyt täyttää tämä, että japaniksi vai kiinaksi se kaavake. Sitten ne antoi mulle molemmat. Päätin varautua siihen, että kentällä on oltava vastaavia englanniksi, kansainvälinen lentokenttä sentään. Vähän ennen laskeutumista mulle kuitenkin toimitettiin englanninkielinen kaavake, joten sain vakuuttaa ettei ole mitään influenssan oireita. Kentällä oli perusteellisin tarkastus ikinä, ne jopa avasi mun rinkan ja kyseli mitä mulla tuossa ja tuossa on. Sitten hymyiltiin ja kiiteltiin ja pääsin jatkamaan matkaa.
Lensin siis Fukuokaan, joka oli mukava pienehkä kaupunki läntisessä Japanissa. Vietin kaksi päivää siellä, kävin puistossa ja kukkulalla ja järvellä ja temppelissä ja kummallisessa ostoskeskuksessa, jonka läpi ja välistä luikertteli joki. Kaikki on kauhen pientä, nättiä ja siistiä! Ihmiset on ystävällisiä, kukaan ei tunge yhtään missään ja kaikki tuntuu kovin rauhalliselta Kiinan jälkeen. Ja se on ihan totta, mitä aina on sanottu, että täällä ihmiset pysähtyy auttamaan kadulla, kun vaan vilkaiseekin karttaa. Ihan kummallista! Sitten ne aina kysyy että mistä oon, ja kun kerron, kysyjän kasvot kirkastuvat ja saan kuulla jotain muumeista. Ne kaikki tuntuu tietä'vän Suomen ja muumit.
Fukuokan jälkeen oli vuorossa Hiroshima. Halusin mennä sinne lähinnä vaan katsomaan pommimuseon ja sen muistomerkin. Ja oli kyllä aika hurjaa... Melkein yhtä paha kuin Auschwitz. Siellä oli valokuvia ja kaikkea palanutta kamaa sulaneesta pyörästä vaatteisiin ja irti lentäneisiin sormenpalasiin ja tarinoita ihmiskohtaloista miten kauhea määrä ihmisiä kuoli muutaman päivän viiveellä kaikenlaisiin säteilyn aiheuttamiin juttuihin. Ja kamalinta oli nähdä joitain vanhempia japanilaisia tyyppejä siellä itku silmässä.
Ja sitten: ruoka. Oon ihan taivaassa! Ruokakaupat on parhaita mitä oon ikinä nähnyt! Vietin yhdessä sellaisessa kolme tuntia Hirsoshimassa. Siellä on perustarvikkeidan lisäksi kauhesti kaikkea valmista, siis niinkuin tiskiltä saatavia juttuja, erilaisia salaatteja, sushia, ihan kaikkea mitä voi kuvitella! Ja siellä kaupassa ne jopa tyrkytti maistamaan kaikkea mahdollista. Ihan kuin Stockan Herkku olisi kymmenen kertaa suurempi ja siellä olisi Japani-päivät ja kaikesta tyrkytettäisiin maistiaisia. Meinasi taju lähteä kun oli niin hullun siistiä! Sitten ostin muutaman pienen jutun ja söin ne siellä, ja voi itku kun en vieläkään voi käsittää, että miten voikaan olla olemassa mitään niin taivaallista paikkaa!
Pejantaiaamuna Osakaan. Hiroshimassa tutustuin pariin brittiin, jotka olivat myöskin menossa samaan aikaan Osakaan, joten mentiin samalla junalla. Junat täällä muuten on äärimmäisen siistejä, nopeita ja kaikin puolin helppoja. Juna-passilla voi vaan kävellä junaan, ja junia menee usein.
Osaka vaikuttaa kivalta, kaikki on ihan kummaa ja tuntuu kuin olisi keskellä sarjakuvaa. Kaikkia manga-tyyppejä vaan vilisee ympärillä. Ja vessat! Vessanpöntön vieressä on aina sellainen juttu, missä on nappuloita. Nappuloista voi painaa istuimen lämmityksen, tai esimerkiksi vessan vetämisen äänen. Että jos jostain syystä menee vessaan vaikka ei tarvitsisi eikä näin ollen tarvii vetää vessaa, ja jos tämä hävettää, niin voi sitten painaa pelkän vessan vetämisen äänen. Semmoista, ja kaikkea muuta. Koko maa tuntuu ihan hullulta, mutta samaan aikaan niin loistavalta! Eilen illalla käytiin syömässä perus japanilaisittain kaikkea ihan älyttömän hyvää, joka paistettiin siinä tiskin edessä. Sai osoitella mitä halusi.
Että semmoista, aika huippua on siis ollut! Tänään nään yhden Thaimaasta tutun tyypin joka asuu täällä. Huomenna olisi tarkoitus mennä päiväksi Kyotoon (junalla kestää vartin, joten en vaivaudu muuttamaan vaan tuun illalla takas Osakaan) ja maanantaina sitten Tokioon. Ja viikon päästä oon jo kotona, tuntuu niin kummalliselta.
Ja ainiin, sain järjestettyä kesäksi kämpän! Kesä-heinäkuun asun Kalliossa omilla kulmilla ja elokuusta eteenpäin parisen kuukautta Kampissa. Ihan loistoa kun järjestyi jo nyt, joskin suuri kiitos tästä kuuluu ihanalle ystävälle, joka mulle tämän kaiken järjesti :)
Kentällä melkein kaikilla työntekijöillä oli hengityssuojaimet ja suurella osalla ihmisistäkin. Iski hetkellinen ahdistus, että onko nyt jääneet jotkut uutiset kuulematta ja että kohta on possuflunssaa ykivä kiinalainen omalla naamalla. No eipä ollut uutisia, eli ilmeisesti kyseessä oli vaan perusvarovaisuus. Aasialaiset tuntuu muutenkin rakastavan niitä hengityssuojaimiaan.
Koneessa kuitenkin tuli kuulutus, että Japani on määrännyt kaikkien maahan tulevien täyttämään terveyskyselyn, ja jos tästä kieltäytyy, voidaan kyseinen henkilö määrätä joko puolen vuoden vankeuteen tai maksamaan 200,000 jeniä. Laput jaetaan koneessa ja ne tarkastetaan heti koneesta ulos tultaessa. Kun niitä lappuja tultiin sitten jakamaan, kysyttiin et haluunko lapun kiinaksi vai japaniksi. Sanoin, että olisko englanniksi, eikä ollut. Että japaniksi vai kiinaksi. Selitin, että mun kielitaito ei kyllä riitä moiseen, että mitäs nyt tehdään. Henkilökunta jutteli keskenään, jonka jälkeen ne sanoi, että ikävä kyllä ei oo mitään muita kaavakkeita, ja että mun tulisi nyt täyttää tämä, että japaniksi vai kiinaksi se kaavake. Sitten ne antoi mulle molemmat. Päätin varautua siihen, että kentällä on oltava vastaavia englanniksi, kansainvälinen lentokenttä sentään. Vähän ennen laskeutumista mulle kuitenkin toimitettiin englanninkielinen kaavake, joten sain vakuuttaa ettei ole mitään influenssan oireita. Kentällä oli perusteellisin tarkastus ikinä, ne jopa avasi mun rinkan ja kyseli mitä mulla tuossa ja tuossa on. Sitten hymyiltiin ja kiiteltiin ja pääsin jatkamaan matkaa.
Lensin siis Fukuokaan, joka oli mukava pienehkä kaupunki läntisessä Japanissa. Vietin kaksi päivää siellä, kävin puistossa ja kukkulalla ja järvellä ja temppelissä ja kummallisessa ostoskeskuksessa, jonka läpi ja välistä luikertteli joki. Kaikki on kauhen pientä, nättiä ja siistiä! Ihmiset on ystävällisiä, kukaan ei tunge yhtään missään ja kaikki tuntuu kovin rauhalliselta Kiinan jälkeen. Ja se on ihan totta, mitä aina on sanottu, että täällä ihmiset pysähtyy auttamaan kadulla, kun vaan vilkaiseekin karttaa. Ihan kummallista! Sitten ne aina kysyy että mistä oon, ja kun kerron, kysyjän kasvot kirkastuvat ja saan kuulla jotain muumeista. Ne kaikki tuntuu tietä'vän Suomen ja muumit.
Fukuokan jälkeen oli vuorossa Hiroshima. Halusin mennä sinne lähinnä vaan katsomaan pommimuseon ja sen muistomerkin. Ja oli kyllä aika hurjaa... Melkein yhtä paha kuin Auschwitz. Siellä oli valokuvia ja kaikkea palanutta kamaa sulaneesta pyörästä vaatteisiin ja irti lentäneisiin sormenpalasiin ja tarinoita ihmiskohtaloista miten kauhea määrä ihmisiä kuoli muutaman päivän viiveellä kaikenlaisiin säteilyn aiheuttamiin juttuihin. Ja kamalinta oli nähdä joitain vanhempia japanilaisia tyyppejä siellä itku silmässä.
Ja sitten: ruoka. Oon ihan taivaassa! Ruokakaupat on parhaita mitä oon ikinä nähnyt! Vietin yhdessä sellaisessa kolme tuntia Hirsoshimassa. Siellä on perustarvikkeidan lisäksi kauhesti kaikkea valmista, siis niinkuin tiskiltä saatavia juttuja, erilaisia salaatteja, sushia, ihan kaikkea mitä voi kuvitella! Ja siellä kaupassa ne jopa tyrkytti maistamaan kaikkea mahdollista. Ihan kuin Stockan Herkku olisi kymmenen kertaa suurempi ja siellä olisi Japani-päivät ja kaikesta tyrkytettäisiin maistiaisia. Meinasi taju lähteä kun oli niin hullun siistiä! Sitten ostin muutaman pienen jutun ja söin ne siellä, ja voi itku kun en vieläkään voi käsittää, että miten voikaan olla olemassa mitään niin taivaallista paikkaa!
Pejantaiaamuna Osakaan. Hiroshimassa tutustuin pariin brittiin, jotka olivat myöskin menossa samaan aikaan Osakaan, joten mentiin samalla junalla. Junat täällä muuten on äärimmäisen siistejä, nopeita ja kaikin puolin helppoja. Juna-passilla voi vaan kävellä junaan, ja junia menee usein.
Osaka vaikuttaa kivalta, kaikki on ihan kummaa ja tuntuu kuin olisi keskellä sarjakuvaa. Kaikkia manga-tyyppejä vaan vilisee ympärillä. Ja vessat! Vessanpöntön vieressä on aina sellainen juttu, missä on nappuloita. Nappuloista voi painaa istuimen lämmityksen, tai esimerkiksi vessan vetämisen äänen. Että jos jostain syystä menee vessaan vaikka ei tarvitsisi eikä näin ollen tarvii vetää vessaa, ja jos tämä hävettää, niin voi sitten painaa pelkän vessan vetämisen äänen. Semmoista, ja kaikkea muuta. Koko maa tuntuu ihan hullulta, mutta samaan aikaan niin loistavalta! Eilen illalla käytiin syömässä perus japanilaisittain kaikkea ihan älyttömän hyvää, joka paistettiin siinä tiskin edessä. Sai osoitella mitä halusi.
Että semmoista, aika huippua on siis ollut! Tänään nään yhden Thaimaasta tutun tyypin joka asuu täällä. Huomenna olisi tarkoitus mennä päiväksi Kyotoon (junalla kestää vartin, joten en vaivaudu muuttamaan vaan tuun illalla takas Osakaan) ja maanantaina sitten Tokioon. Ja viikon päästä oon jo kotona, tuntuu niin kummalliselta.
Ja ainiin, sain järjestettyä kesäksi kämpän! Kesä-heinäkuun asun Kalliossa omilla kulmilla ja elokuusta eteenpäin parisen kuukautta Kampissa. Ihan loistoa kun järjestyi jo nyt, joskin suuri kiitos tästä kuuluu ihanalle ystävälle, joka mulle tämän kaiken järjesti :)
maanantai 4. toukokuuta 2009
säätöä
Vappu vierähti eteläisellä Kiinan saarella palmun alla. Teki aikamoisen hyvää taas kaupunkielon jälkeen.
Oon nyt Kiinassa viimeistä päivää. Tulin takaisin Shanghaihin eilen, ja alunperin oli tarkoitus lentää Japaniin jo tänään, mutta monenmoisen säädön jälkeen katsoin järkevämmäksi lentää sinne vasta tiistaina eli huomenna. Säätäminen on jälleen kerran ylittänyt kaikki odotukset, joten on pakko valaista asiaa hiukan enemmän.
Kaikki, siis aivan kaikki vie täällä enemmän aikaa kuin on suunnitellut. Yleensä plus tunti semmoiseen perustoimintaan on ihan hyvä laskea mukaan. Tarkotan siis ihan kaikkea asioiden hoitamista, paikasta toiseen liikkumista, ravintolassa syömistä, hostellin buukkausta sun muuta. Aina, ihan kaikessa, kestää ihan tasa varmasti pidempään, kuin mitä on suunnitellut, vaikka olisi laskenut tupla-ajan kaiken varoiksi.
Hyvä esimerkki tästä on, kun ennen saarelle lähtöä lähdin ostamaan junapassia Japaniin. Hostellin turisti-infovastaava lupaili, että se on ihan iisi homma, meet sinne ja näytät passin ja annat rahat, kestää viisi minuuttia. Mietin, että noinkohan, mutta kovasti se tyyppi vakuutteli ja antoi osoitteen käteen. Sanoin ennen lähtöä, että tässä käy ihan satavarmana niin, että mennään sinne, paikkaa ei enää ole, saadaan uusi osoite ja etsitään seuraavaa paikkaa tunti, koska se menee AINA niin. Ootko ihan varma, et haluat tulla mukaan ihan vaan seuraksi? Sain vastaukseksi huvittuneita nyökkäyksiä ja kommentin siitä että oon liian skeptinen. Noh, mentiin annettuun osoitteeseen.
Toimisto oli vaihtanut nimeä, joten sieltä saikin "yllättäen" ostaa passin vain, jos on ostanut lennot kyseiseltä lafkalta. No niin, sitten saatiin se uusi osoite. Kilometri vaan, no kävellään. Löydettiin oikea rakennus, ja kun päästiin oikeaan kerrokseen, oli vastassa remonttipölyä ja tyhjä toimitila. Kiva. Kaivoin muistikirjan taskusta, jossa oli osoite toiseen vastaavaan toimistoon, jonka olin katsonut turisti-infon jesen lapuista, ja päätettiin suunnata sinne. Osoite oli kuitenkin mulla vaan ihan meidän peruskirjaimilla eikä kiinaksi, joten piti löytää hotelli, jonka respasta osattiin selostaa meille oikea suunta. Respa ja oikeat koordinaatit löytyi, huh. Pitkällisen säädön jälkeen päästiin suureen toimistorakennukseen, ja meinasin ratketa riemusta, kun näin oikean lafkan nimen toimiston ovessa. Ystävällinen nainen tiskin takana kysyi lentolippua. No ei oo minkäänmoista lentolippua, aijaa, että et voi auttaa? Ai että taas uusi osoite? Oli turhautuminen huipussaan, mutta nainen vakuutti, että ihan varmasti, tästä osoitteesta voit ostaa junapassin vaikka lento olisi hankittu mistä. Nainen jopa soitti toimistoon ja varmisti asian, joten lähdettiin sinne. Säätö, taksi, toimisto, kahden minuutin keskustelu ja kallein visakortin vilautus aikoihin, ja sain passin. Että semmoinen tapaus. Kaiken kaikkiaan reissussa kesti viitisen tuntia. Tän jälkeen kyll taas palmut tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta.
Tää oli yksi esimerkki ehkä kymmenestä vastaavasta tapauksesta. Onneksi parin viikon jälkeen Kiinassa oon osannut jo varautua, että kaikessa vaan kestää. Sitten kun siihen osaa varautua, ja ottaa korkeintaan yhden (tai mieluummin vaikka puolikkaan) säädön per päivä, alkaa asiat onnistua sujuvammin.
Shanghaissa on edelleen keväinen ilma. Tuntuu kummalta jättää Kiina. Alunperinhän ajattelin viettäväni Kiinassa vaan pari viikkoa, mutta puolitoista kuukautta on hurahtanut ihan hetkessä. Nyt odottelen, että hostellin pyykkikone pyörähtää ja saan pakata puhtaat vaatteet rinkkaan huomista varten. Sitten on edessä yhdeksän päivää Japanissa ennen kotoisaan Suomeen paluuta... Aina on ihanaa palata kotiin, mutta olisin mä voinut vähän aikaa olla vielä reissun päällä. Ja tällä matkalla on tapahtunut se tavallinen - kaksin verroin enemmän matkasuunnitelmia tulevaa ajatellen.
No niin, meen katsastamaan pyykit. Palajan vielä, katsotaan mitä ihmeitä Japani tarjoaa.
Oon nyt Kiinassa viimeistä päivää. Tulin takaisin Shanghaihin eilen, ja alunperin oli tarkoitus lentää Japaniin jo tänään, mutta monenmoisen säädön jälkeen katsoin järkevämmäksi lentää sinne vasta tiistaina eli huomenna. Säätäminen on jälleen kerran ylittänyt kaikki odotukset, joten on pakko valaista asiaa hiukan enemmän.
Kaikki, siis aivan kaikki vie täällä enemmän aikaa kuin on suunnitellut. Yleensä plus tunti semmoiseen perustoimintaan on ihan hyvä laskea mukaan. Tarkotan siis ihan kaikkea asioiden hoitamista, paikasta toiseen liikkumista, ravintolassa syömistä, hostellin buukkausta sun muuta. Aina, ihan kaikessa, kestää ihan tasa varmasti pidempään, kuin mitä on suunnitellut, vaikka olisi laskenut tupla-ajan kaiken varoiksi.
Hyvä esimerkki tästä on, kun ennen saarelle lähtöä lähdin ostamaan junapassia Japaniin. Hostellin turisti-infovastaava lupaili, että se on ihan iisi homma, meet sinne ja näytät passin ja annat rahat, kestää viisi minuuttia. Mietin, että noinkohan, mutta kovasti se tyyppi vakuutteli ja antoi osoitteen käteen. Sanoin ennen lähtöä, että tässä käy ihan satavarmana niin, että mennään sinne, paikkaa ei enää ole, saadaan uusi osoite ja etsitään seuraavaa paikkaa tunti, koska se menee AINA niin. Ootko ihan varma, et haluat tulla mukaan ihan vaan seuraksi? Sain vastaukseksi huvittuneita nyökkäyksiä ja kommentin siitä että oon liian skeptinen. Noh, mentiin annettuun osoitteeseen.
Toimisto oli vaihtanut nimeä, joten sieltä saikin "yllättäen" ostaa passin vain, jos on ostanut lennot kyseiseltä lafkalta. No niin, sitten saatiin se uusi osoite. Kilometri vaan, no kävellään. Löydettiin oikea rakennus, ja kun päästiin oikeaan kerrokseen, oli vastassa remonttipölyä ja tyhjä toimitila. Kiva. Kaivoin muistikirjan taskusta, jossa oli osoite toiseen vastaavaan toimistoon, jonka olin katsonut turisti-infon jesen lapuista, ja päätettiin suunnata sinne. Osoite oli kuitenkin mulla vaan ihan meidän peruskirjaimilla eikä kiinaksi, joten piti löytää hotelli, jonka respasta osattiin selostaa meille oikea suunta. Respa ja oikeat koordinaatit löytyi, huh. Pitkällisen säädön jälkeen päästiin suureen toimistorakennukseen, ja meinasin ratketa riemusta, kun näin oikean lafkan nimen toimiston ovessa. Ystävällinen nainen tiskin takana kysyi lentolippua. No ei oo minkäänmoista lentolippua, aijaa, että et voi auttaa? Ai että taas uusi osoite? Oli turhautuminen huipussaan, mutta nainen vakuutti, että ihan varmasti, tästä osoitteesta voit ostaa junapassin vaikka lento olisi hankittu mistä. Nainen jopa soitti toimistoon ja varmisti asian, joten lähdettiin sinne. Säätö, taksi, toimisto, kahden minuutin keskustelu ja kallein visakortin vilautus aikoihin, ja sain passin. Että semmoinen tapaus. Kaiken kaikkiaan reissussa kesti viitisen tuntia. Tän jälkeen kyll taas palmut tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta.
Tää oli yksi esimerkki ehkä kymmenestä vastaavasta tapauksesta. Onneksi parin viikon jälkeen Kiinassa oon osannut jo varautua, että kaikessa vaan kestää. Sitten kun siihen osaa varautua, ja ottaa korkeintaan yhden (tai mieluummin vaikka puolikkaan) säädön per päivä, alkaa asiat onnistua sujuvammin.
Shanghaissa on edelleen keväinen ilma. Tuntuu kummalta jättää Kiina. Alunperinhän ajattelin viettäväni Kiinassa vaan pari viikkoa, mutta puolitoista kuukautta on hurahtanut ihan hetkessä. Nyt odottelen, että hostellin pyykkikone pyörähtää ja saan pakata puhtaat vaatteet rinkkaan huomista varten. Sitten on edessä yhdeksän päivää Japanissa ennen kotoisaan Suomeen paluuta... Aina on ihanaa palata kotiin, mutta olisin mä voinut vähän aikaa olla vielä reissun päällä. Ja tällä matkalla on tapahtunut se tavallinen - kaksin verroin enemmän matkasuunnitelmia tulevaa ajatellen.
No niin, meen katsastamaan pyykit. Palajan vielä, katsotaan mitä ihmeitä Japani tarjoaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)