Hong Kong

Bangkok oli kuten muistinkin. Kahdessa päivässä se vei veronsa. Oli sinänsä huono ajoitus, kaksi päivää (tai no oikeestaan kolme päivää ja kaksi yötä) oli juuri sellainen aika, että ehti tottua paikkaan ja ajatukseen, muistamaan mistä siinä olikaan kyse, ja sitten olikin jo aika lähteä. Halusin kuitenkin olla ajoissa Hong Kongissa niin, että ehdin saada viisumin ilman, että odotteluaika menee viikonlopun yli. Koska jos ei viihdy niin ei tartte turhaan tuskailla.

Mieleenpainuvimpana asiana mieleen jäi viikonloppumarkkinat. Eikä niin hyvällä tavalla. Älkää hyvät ihmiset ikinä menkö sinne! Ihan järkyttävä paikka, kamalinta mitä oon hyyyyvin pitkään aikaan kokenut. Pähkinänkuoressa: Siellä oli eläimiä. Ensin oli muutama kananpoikanen laatikossa ja jäin surkuttelemaan kun oli kauheeta. Jatkettiin pikaisesti eteenpäin kun ei ollut kivaa katseltavaa. Kohta vastassa oli kilpikonnia, pieniä ja isoja, ahtaasti vadeissa. Ja kaninpoikasia eurolla. Pikkuisia kaninpoikasia, varmaan 50 samassa laatikossa päällekäin ja lomittain ja vaikka miten, ja ihmiset nostelivat niitä korvista ja laittoivat takaisin. Siinä vaiheessa alkoi jo ahdistaa kun arvasin mitä vielä tulee. Oltiin keskellä koko hässäkkää siinä vaiheessa ja koitettiin vaan löytää nopein tie pois. Mutta siinä ne sitten kuitenkin olivat. Kömpelöt koiranpennut ja pörröiset hataran näköiset kissanpennut. Pienissä häkeissä tai lasilaatikoissa, muutamasta kymmeneen per boksi. Niitä oli ihan kauheasti! Ja vielä hirveämpää oli sellaiset jo ihan isot koirat ja kissat, kun ei niitä varmaan kukaan osta ja ne saa viettää lopun elämäänsä niissä bokseissa. Sitten oli isoja täysikasvuisia hanhia minimaalisen pienissä häkeissä, papukaijoja, kukkoja, oravia, ihan kaikkia. Tuli kyllä hiukan itku silmään ja piti vaan koittaa päästä pois. Ei enää hirveästi innostanut jäädä katselemaan käsityöläisten aikaansaannoksia.

Eläinkatastrofin lisäksi aika kului lähinnä tarpeellisuuksia hankkiessa sekä syödessä. Niin ja nukkuessa. Ja korttia pelatessa. Vikana iltana jumituttiin pelaamaan korttia neljään saakka kadunvarsibaariin parin muun tyypin kanssa. Sitten viisi tuntia unta, vikan aamun suoritukset ja kentälle.

Koneessa sain ikkunapaikan kuten äiti oli suositellut. Jotta näkee öisen Hong Kongin valot sitten laskeutuessa. Satuin kuitenkin olemaan väärällä puolella konetta, joten näkymät jäivät jokseenkin keskinkertaisiksi. Bussimatka lentokentältä oli kuitenkin aivan huikea! Kaksikerroksisen bussin yläkerrasta katsottuna kaupungin valot olivat yhdeksän jälkeen illalla vähintään yhtä hienot kun kaikissa postikorteissa ja julisteissa. Tuntui kyllä ihan siltä kuin olisi ollut liisana ihmemaassa, oli se sen verran loistokasta ja jokseenkin erilaista mihin olin edellisten viikkojen aikana tottunut.

Saavuin Hong Kongiin siis eilen, ja ainakin nyt ensimmäisen vuorokauden jälkeen kaikki tuntuu mielenkiintoiselta ja kivalta. Hong Kongin hostellitarjonta ei tiettävästi ole mitään huippulaatua, joten mulla taisi käydä tuuri kun tulin ihan kivanoloiseen ja siistiin paikkaan. Oon kuuden hengen dormissa, aika perusjuttu. Muihin täkäläisiin nähden kuulema hyvinkin tilava.

Mutta vitsi täällä on siistiä! Ja kaikki vessat, ei voi olla! Kentälle tullessa kävin vessassa, ja olin melkein pyörtyä. Tiesin kyllä odottaa vähän muuta kuin Thaimaassa, mutta SILTI. Kentän vessa veti itse itsensä, ja kun menin pesemään käsiä, oli altaan reunalla kaksi sellaista hanaa, joiden edessä pitää sohia käsiä koskematta mihinkään, että tulee vettä. Kummastelin, mutta ajattelin että ehkä kyseessä on joku paikallinen juttu. No tavallaan, sillä se hana johon menin sohimaan, oli saippuahana! Sieltä siis tipahteli pari pisaraa saippuaa, ja sitten sai sohia siihen viereiseen, niin sai pestä. Aikamoista, niiden kuppasian reikä lattiassa -vessojen jälkeen.

Tänään menin sitten ensi töikseni viemään viisumihakemusta. Olin lähetystön viisumiosaston ovella vartin yli kaksitoista kuulemassa, että paikka on kiinni klo 12-14. No, päätin sitten odotella lähistöllä kahteen asti. Viisumin olisi saanut myös minkä tahansa matkatoimiston kautta (joita on joka kulmassa), mutta niin olisi maksanut 35 euroa, ja mikäli vaivautuu itse lähetystöön patrin metropysäkin päähän hinta on 15 euroa.

Odotellessa päätin mennä lounaalle. Se kaikki alkoi ihan viattomasti, katsellen, ja sitten yhtäkkiä olin tilaamassa kaikkien vatsatautien äitiä. Mutta jos voileivät kerran tehdään tilauksesta, niin kai sellaisen voi sitten ottaa? Ja paikassa oli ihan hirveästi ihmisiä, joten kai niillä aineksetkin vaihtuu sitten jokseenkin nopeasti? Näin pohdittuani ajattelin, ettei voisi olla harmillista syödä teen kanssa yhtä tomaatti-juustovoileipää. Ne näytti niin hyviltä! Kunnes tuli oma vuoro tilata, ja suustani pulpahteli, että lohta, salaattia tomaattia ja juustoa. Ja jos vielä yrttimajoneesia. Täysijyväleivällä, kiitos. Tiesin tilatessani, että riski on aikamoinen, mutten voinut enää mitään, maistoin jo kylmäsavulohen ja cheddarjuuston suussani. Ja paikka näytti siistiltä, eikä täällä ole mikään trooppinen ilmasto, vaan oikein mukaisa 20-22 astetta. Mutta tää oli eka kerta, kun oon koskaan ajatellut, että nyt tulee tauti jos koska. Mutta ei mitään! Siitä on jo kymmenen tuntia, eikä maha ole koskaan ollut rauhaisampi. Taitaa olla pakko tehdä sama uudestaan viimeistään sitten kun haen viisumin. Se oli niiiiiiiiin hyvää! Muta myös aika hintavaa, samaan hintaan olisi saanut ihan kunnon ruuan. Mutta ei haittaa! Se oli niiiiiiiiiiiiiiin hyvää! Tekisi mieli mennä syömään sinne joka päivä. Koitan kuitenkin malttaa leivänhimoni kanssa kotiin ja syödä täällä jotain muuta. Kuten tänään illalla, täytettyjä paprikoita (tai paprikan palasia joiden päällä oli joitain sieni-kasvistäytettä), jotka oli ihan hillittömän hyviä. Jaksoin kuitenkin syödä vaan ehkä puolet, mutta onneksi sai ottaa mukaan (paikallinen tapa näyttää olevan lähes poikkeuksetta ottaa ruuanjämät mukaan ravintolasta), ja toin tänne kämpille jääkaappiin. Voi sitten syödä yöpalaa tai vaikka huomenna päivällä.

Niin ja sitten, kun kävelin takaisin lähetystöltä, yhdessä puistossa matkalla oli jonkinmoinen kukkanäyttely. Tai joku vastaava. Kauheasti ihmisiä valokuvaamassa, oli pakko mennä. Se oli lähinnä melkein friikkiä, oli mm. kolmimetrisiä eläinhahmoja, ihan kuin jostain piirretyistä, ja vaikka mitä. Laitan kuvia jahka jaksan ja ehdin, nyt en millään viitsi mennä kaivamaan johtoja tuosta hyllystä. Väsyttää kovasti.

Pitää varmaan siis koittaa käydä nukkumaan. Täällä kämpillä on ilmainen langaton netti ja oon ihan hurmiossa. Tonsailla kun ei tosiaan ollut ihan ilmaista. No mutta siis, koitan saada niitä kuvia aikaiseksi tänne vaikka huomenna.