Pitsaa, pastaa, parmesania

Olihan sita jo odoteltukin. HIllitonta himoa kaikkiin niihin ruoka-asioihin, joita ei taalla voi saada. Maustamaton jugurtti, parmesan, gouda, vuohenjuusto, juusto, ruisleipa, pasta tomaatti-basilikakastikkeella ja mozzarellalla, Rivoleton pitsa (se missa on artisokkaa, pinaattia ja pinjansiemenia), narskujuusto ja lakkahillo, perunamuusi, punajuuri-vuohenjuustokeitto... Voihan video sentaan! Noh, kunhan paasen tasta ekasta yli niin seuraava ollee jo helpompi.

Oon nyt Ao Nangissa, ja aion kayttaa tilaisuuden hyvakseni ja menna PITSALLE. Se kun on Tonsailla ihan torkeen kallista, vaikka muu ruoka onkin ihan perushintasta. Kaikki lankkariruuat maksaa hunajaa. Ja pitsan jalkeen aion syoda jaatelon, tai kaksikin! Ainakin! Sitten ilta kuluukin varmaan ihan kivasti vatsakipujen kanssa, mutta ihan sama. Varsinkin, kun kello kay puolta paivaam enka yleensa juurikaan syo lounasta taalla.

Lantan jalkeen suuntasin siis Ko Jumille. Aluksi olin ihan haltioissani - todella kaunis ja hiljainen ranta, ja olin saamani suosituksen perusteella onnistunut menemaan sellaiseen veneeseen, joka tuli mita ilmeisimminkin ainoaan varteenotettavaan maijoituspaikkaan. Lahella oli resortteja ilmastoituine sementtimokkeineen, mutta taa oli ihana paikka mihin tulin, kaislamajoja ja ihmisia riippukeinuissa. Noh, paivan kavelin rannalla ja lahistolla (olin siis saapunut aamulla), mutta kun iltapaivasta palasin, karu totuus alkoi valjeta... Tiella kavi ihan hilliton skootteriliikenne. Ja voin kertoa, etta ne ei olleet ihan hiljaisimmasta paasta. Plus etta savipolyinen tie polisi niiiiin hillittomasti, etta tuli ihan kauhee olo. Skoottereiden meteli oli oikeesti ihan tosi syvalta, se heratti aamulla kuuden jalkeen, hiljeni aamupaivan aikana ja jatkui taas hermojaraastavana rallina iltapaivalla.

Vaihtoehdot olisi siis ollut elakelais- ja perheresortti tai tuo. Paatin lahtea takaisin Krabille, koska haluan kuitenkin vielä viettää runsaasti aikaa riippukeinussa ilman minkaanlaisia moottoriajoneuvoja vieressa. Kolme yota olin siis tuolla yhteensa, ja kylla riitti. Luulin olevani hiukan kipea, mutta ilmeisesti se johtui siita ilmasta, silla jo nyt tuntuu ihan toisenlaiselta, onneksi.

Paitsi etta - huolimatta tasta hillittomasta lankkariruuan himosta, soin eilen yhden parhaista thai-ruuista ikina, mita koskaan oon syonyt! Se oli ananscurrya katkaravuilla. Se oli niin kasittamattoman hyvaa, etten tieda miten pain olisin. Ananascurrysta on muutenkin tullut uusi suosikki. Vihreaa currya taas en halua vahaan aikaan edes ajatella, mutta se taitaakin olla ainut asia mihin oon viela ihan totaalisen kyllastynyt.

Muuten on kylla ollut tosi hyva fiilis. Alkaa olla kotoisa olo tuon rinkan kanssa, ja pidan siita tunteesta. Taa koko matka on tuntunut koko ajan vaan paremmalta idealta, mika on tietenkin ihan positiivista. Oon pysynyt paivabudjetissa oikein mallikkaasti yrittamatta ees mitenkaan kauheesti pihistella. Ilmeisesti aika hyvin arvioitu paivakulutus siis.

Nyt lahden etsimaan pitsapaikan. Aion syoda ihan tavallisen margarita-pitsan. Kuumaa sulanutta juustoa ja tomaattikastiketta....