saarella jälleen

Pidän Bangkokista jostain syystä tosi paljon. En kyllä oo ollut kuin ihan parissa paikassa vasta, mutta jollain tapaa se on kovin helposti lähestyttävä eikä ollenkaan niin kaoottinen kuin jotkut varoittelevat. Mutta kai sekin on makuasia, ja mulla siihen vaikuttanee suhteellisen paljon se, että ennen ensimmäistä kertaa Bangkokiin menoa mulla oli mielessä likainen, kaoottinen ja täysin järjetön Delhi. Ajattelin kuitenkin säästellä Bangkok-innostustani myöhemmälle, sillä matkan jatkuessa täytyy joka tapauksessa mennä sitä kautta.

Lähdin Bangkokista kolme päivää sitten aamujunalla. Lipun olin ostanut edellisenä iltana, samalla kun käytiin yhden sevitsiläisen kanssa china townin iltamarkkinoilla. Lippukassalla myyjä painotti, että on ehdottomasti oltava paikalla puoli kahdeksalta aamulla, vaikka junan lähtöajaksi oli merkitty 8.05. Kummastelin asiaa hiukan, mutta ajattelin, että parempi sitten kai olla ajoissa, että josko ne vaikka lastaavat junan täyteen jo hyvissä ajoin ja heti kasin jälkeen juna tärähtää liikkeelle. Vääääärin, kuten hiukan ounastelinkin.

Iltamarkkinoilta jatkuneen illan jälkeen olin sitten ehtinyt nukkua hurjat kaksi tuntia, ja hirveällä häsellyksellä kiirehdin juna-asemalle, missä olin ehkä vartin vaille kahdeksan ja menin laiturille odottelemaan. Tasan aikaan junaa ei vielä näkynyt, mutta kaiuttimista tuli jokin thai-kielinen kappale ja kaikki (lähinnä paikallisia) nousivat seisomaan. Joku kansallishymni sitten kai.

Juna tuli ehkä vartin yli kasin, eikä sisällä ollut mitään järkevää paikkaa rinkalle. Tungin sen sitten istuimen eteen ja sain juuri aseteltua jalkani lomittain sen kanssa, kun junahenkilökunta tuli häätämään kaikki seisaalleen. Tapahtui penkkien kääntö. Kaikki siis ylös paikoiltaan, ja penkit käännettiin niin, että sai sitten matkustaa mukavasti naama menosuuntaan päin.

Junassa kaikki olivat hyvin ystävällisiä, henkilökunta tarjoili vettä ja kahvia ja vastailivat ihmisten kysymyksiin aikatauluista sun muista. Neljän tunnin matkan jälkeen tarjoiltiin myös hintaan kuuluva lounas joka oli lastattu kyytiin edelliseltä pysäkiltä. Lounas sisälsi riisiä, kummaa porkkanakastiketta ja pari palaa klimppistä kanaa. Vegeä ei ollut saatavilla (hiukan vierastin sitä klimppistä kana-asiaa..), mutta ruuan näytäessä muuten ihan asialliselta söin riisit ja kumman kastikkeen, ja oli oikeastaan aika hyvää. Ruuan jälkeen matkaa oli jäljellä vielä reilut pari tuntia.

Yleisesti ottaen junamatka oli oikein mainio tapa liikkua paikasta toiseen, ihmiset mukavia ja maisemiakin oli kiva katsella. Juna oli hurjasti siistimpi kuin eräskin kauhistus, jolla tuli kesällä matkattua Espanjassa.

Vajaan tunnin myöhässä juna saapui Chumphoniin, jossa ajattelin viettäväni päivän tai pari ennen kuin jatkan matkaa joko etelämmäksi tai sitten Ko Tao -saarelle. Pienen pohdinnan jälkeen päätin, ettei kaupunkiosio tällä kertaa kiinnosta, vaan menin bussilla rannalle. Sieltä ensimmäinen kohtuuhintainen bungalowi, suihku, ja syömään. Sain päätettyä, että lähden seuraavana päivänä päivälautalla Ko Taolle. Nukahdin varmaan jo ennen yhdeksää, mutta ihanaisen aikaeron tähden heräsin puoliltaöin ja valvoin lähes kuuteen. Tän jälkeen tuntui kohtuuttomalta herätä yhdeksän aikaan kellon soittoon, mutta oli noustava, mikäli mielin jatkaa matkaa aikomallani lautalla. Chumphonin ranta-alue oli ihan kivan tuntuista seutua, todella hiljainen ja pieni paikka, mutta siitä jotenkin huokui se, että suurin osa sinne eksyneistä matkaajista olivat paikassa vain päivän tai parin. Maasto oli jokseenkin kuivaa, ja kaipasin vihreämmälle alueelle saarten suojiin kuuntelemaan viidakon ääniä riippukeinussa.

Aamiaiseksi mehua, pikaisen pakkaamisen jälkeen huoneen luovutus ja bussia odottelemaan. Hiukan ennen bussin saapumista pysäkille tuli kukas muukaan kuin suomalainen Jarno! Kas kun ei Pera, ensin ajattelin, mutta Jarno osoittautui ihan hyväksi tyypiksi, eikä ollut lähdössä hiljaisesta paikasta Lapin Kulla perässä. Kuulin, että keskustasta oli lähdössä minibussi suoraan Ao Nangiin. Voi nyt saakeli, sehän on ihan siinä sen saman paikan vierssä, minne oon Thaimaan matkoilla aina joutunut. Tai halunnut, ja lopulta jumittunut. Minne nytkin halusin, mutta olin päättänyt ensin käydä katsomassa Ko Taon, ennen kuin jumiutuminen Tonsaille taas tapahtuu. Pienen pohdiskelun jälkeen kävin tarkastamassa minibussin kuskilta paikkatilanteen ja ostin lipun Ao Nangiin. Jarno kertoi tuntevansa kuskin vuosien takaa, joten kai se sitten jokseenkin turvallisesti perille ajaa. Kai se oli sitten jotain johdatusta, hehheh. Ja bussilippukin oli hurjasti halvempi kuin juna ja kaksi bussia yhteensä, jotka muuten olisin joutunut sinne ottamaan. Bussimatka sujui loistavasti ilman suurempia pysähdyksiä tai kuljettajan mummonsiskon noukkimisia kylänraiteilteilta.

Eli terveisiä siis Tonsailta vaan taas! Sain bungalowin ajattelemastani paikasta ja vietin ensimmäisen illan moikkaamassa tuttuja lähistöllä. Eilinen hurahti kaikenmoisissa käytännön asiossa, suurimpana niistä riippukeinun asentaminen parhaaseen mahdolliseen kohtaan. Ozzy, eli se jonka luona oon ollut maalaamassa batikkia, kutsui mut mukaan kun ne ovat parin sen työntekijän kanssa lähdössä Krabin kaupunkiin perjantaina. Ehkä lähden, pitää nyt katsoa miten tää elämä tästä tasoittuu.

Seuraavien päivien (tai viikkojen) aikana tuskin tapahtuu mitään kovin dramaattista, mutta jos/kun käyn netissä niin kirjoittelen hiukan kuulumisia. Kuvia laitan tänne jokusen, kunhan tästä ryhdistäydyn. Täällä on nyt semmoinen ehkä 30-32 lämmintä ja sopiva pieni tuulenvire. Kohta ehkä hiukan uimaan, oujee oujee! Toivottavasti kotirintamallakin asiat suunnilleen kohdallaan :)