Sain siis vaatteet pyykistä. Se lysti maksaa täällä hiukan päälle euron kilolta, ja saa vaatteet puhtaina ja kuivina, mikä on kyllä kohtuullisen hyvä sijoitus näissä oloissa. Ja voi mitä autuutta, kun tänään sai ihan valita, että mitä laittaa päälle! Kun pari viimestä päivää on ollut pakko ottaa niistä mitä sattui olemaan puhtaina jäljellä. Näillä siis mennään mitä on pakattu, yhden yhtä vaatekappaletta en voi ostaa kuin ihan aikaisintaan Kiinasta, jos vielä sieltäkään. Täysi nollatoleranssi siis shoppailun kanssa, minkä onnistunen pitämän ihan hyvin, koska tiiän hyvin tarkalleen, että saan raahailla niitä ostoksia sitten vielä hamaan kevääseen saakka.
Suunnitelmat alkaa muotoutua lähitulevaisuuden osalta sen verran, että luulisin lähteväni Ko Lantalle ja/tai Ko Jumille jokusen päivän kuluttua, varmaankin ystävänpäivänä. Takaisin viimeistään siinä 27.2. Maaliskuun puolenvälin tienoilla täytyy alkaa jo suuntimaan Bangkokia kohden, koska maasta pitää poistua maaliskuun loppupuolella. Siitä eteenpäin on edelleen hiukan auki, mutta oon nyt sen verran tutkaillut juttuja, että mikäli jostain ei siunaannu paria ylimääräistä viikkoa aikaa, taidan lentää Bangkokista Hong Kongiin jos löytyy kohtuuhintainen lento. Jää sitten Hanoit rokkaamatta, mutta koitan välttää kiirehäsellystä, ja lisäksi tuo liike helpottaisi viisumiasioissa huomattavasti ja tulisi halvemmaksikin. Ja Vietnam voisi olla aika hyvä kohde seuraavalle matkalle... No joo, katotaanhan kun nyt päästään ees maaliskuuhun asti.
Täällä töissä olevat paikalliset on kauheen kiinnostuneita kaikesta, että mistä mä (ja varmaan muutkin yhtälailla) oon tullut ja millaista siellä on. Yhtenä iltana olin tulossa kämpille ravintolan sulkemisaikaan, ja pari tutuimmaksi tullutta työntekijää täältä istui pihalla soittamassa kitaraa ja juomassa paria bisseä. Oli kuulema palkkapäivä, joten piti hiukan juhlistaa. Jäin seuraan istumaan joksikin aikaa, ja ne kundit kyseli kovasti kaikkea Suomesta, ja sitten ne halusi oppia muutaman sanan suomea. Mietin tuskaisesti, että miten pääsen tästä tilanteesta jotenkin fiksusti ilman, että ne kohta huutelee tuolla vastaantulijoille, että halpa huone, osta halpa huone. No pelko oli onneksi aiheeton, koska ne ei kyselleet mitään tuon suuntaista, vaan että mitä on suomeksi esimerkiksi luonto, sade ja joki.
Muutenkin erilainen ajattelutapa tuntuu olevan joku viikon teema. Ozzyn paikan kahvilan omistaja puhuu suht hyvää englantia ja on matkustanut aika paljon. Se sanoi käyttävänsä kaikki tulonsa siihen, että kun sesonki on ohi, niin se matkustaa muutaman kuukauden jonnekin ihan muualle. Viime vuonna se oli ollut Norjassa! Ja sitten se kertoi, että miten on niin onnekas kun on saanut syntyä Thaimaaseen, kun täällä asiat on niin paljon paremmin. Kyselin vähän tarkennusta asiaan, niin se kertoi esimerkkinä, että kun esimerkiksi Norjassa, jos haluaa perustaa baarin, niin täytyy käydä läpi ihan kauhea paperisota. Thaimaassa riittää, että jos sulla on maata pieni pläntti, niin voit tehdä siihen baarin jos niin lystäät, eikä mee turhaan aikaa hirveeseen byrokratiaan. Se koitti kysellä vähän et minkä takia me tehdään niin Euroopassa, mutta tuli hiukan kielimuuri vastaan siinä kohden. Koitin kuitenkin selittää jotain esim anniskeluluvasta, että sellainenkin vaaditaan ainakin Suomessa ja varmaan muuallakin, jos vaikka haluaa olla ihan vaan töissä baarissa. Joku muu yhtyi keskusteluun, eivätkä ne yhtään tajunneet että minkä ihmeen tähden pitää olla anniskelulupia tai kaikkia muita lupia, koska eikös sitä nyt kuka tahansa normaali ihminen tajua, että jos joku on baarissa vaikka ihan sammumispisteessä, niin ei sille saa antaa enää kaljaa, vaan sille täytyy antaa ruokaa ja laittaa se johonkin turvalliseen paikkaan nukkumaan. Nii-in, osui ja upposi.
Edelliset pari iltaa on hiukan venähtäneet, kun piti yhdelle mennä. Ihan jokunen bisse vaan, mutta aika lentää täällä aina siihen tahtiin, ettei huomaakaan kun on vaikka neljä tuntia hulahtanut ohi tuosta vaan. Yleensähän meen täällä nukkumaan ihan viimeistään puolenyönaikaan, yleensä siinä puoli ykstoista, ja herään aamulla kasin ja ysin välillä. Nyt on siis ollut vähän toinen meininki, mutta perustelen sen itselleni sillä, että olihan just pari päivää sitten täysikuu, niin ei olisi kuitenkaan saanut nukuttua. Noh, tänä yönä tulee hyvät unet. Huomenna meen moikkaamaan yhtä kaveria Ao Nangin rantaan samalla kun käyn nostamassa rahaa, mutta oon kohtuullisen varma, että kotiudun siltä reissulta ajoissa. Niin, täällä ei siis tosiaankaan ole mitään pankkiautomaatteja, vaan lähin semmoinen löytyy pienen venematkan päästä. Sähköt on aina iltaisin ja öisin.
Ruoka on ollut tosi hyvää, joskin oon hiukan valitellut, kun paikalliset himmailee maustamisen kanssa turisteille aika lailla. Sinänsä ihan kiva, kun eihän yhtä tulista ruokaa sais varmaan edes syötyä, mitä ne itse syö, mutta toisinaan tekis mieli sanoa, että teettehän sitten very spicy. Tuloksena saattais kuitenkin olla jotain mitä en voisi ehkä edes haistaa, vaikka suomalaisittain mitattuna tykkäänkin kohtuullisen tulisestakin ruuasta. No tänään söin kuitenkin täydellisen sopivan tulista ananascurrya, ja oli niin hyvää, että melkein vieläkin hymyilyttää. Pitsoihin sun muihin en oo vielä sortunut, vaikkakin yhdet ranskalaiset piti kerran syödä. Ja vitsi että oli hyvää! Mutta mun mielipiteeni on, että ranskalaiset on varmasti ainoa länkkäriruoka, mitä täällä osataan tehdä silleen että sitä ees kannattaisi syödä. Vaikka ei se päivä ihan kauheen kaukana varmati ole, kun meen juustonhimoissani tilaamaan pitsan. Sen lisäksi länkkäriruoka maksaa ihan tosi paljon enemmän kuin paikallinen perusruoka, joka on vielä ihan älyttömän hyvää. Lisäksi ajatuskin jostain sämpylästä täällä kuulostaa vatsataudilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti