Jokseenkin haikein mielin istun viimeisenä iltana hostellin baarissa tätä kirjoittamassa. Pakkasin juuri rinkan, sillä aamulla pitää lähteä puoli seitsemältä jotta ehtii junaan joka tuksuttaa lentokentälle.
Japani on ollut kummallinen ja ihmeellinen. Näissä kotiinpaluutunnelmissa on hankalaa koittaa ajatella kovinkaan analyyttisesti sitä, mikä täällä on ollut parasta. Yleisfiiliksen mukaan voisin sanoa, että kaikki Japanissa on ollut mielenkiintoista ja odotukset ylittävää, mutta Osaka oli kaupungeista ehkä itselleni mielekkäin.
Ei tässä mistään järkevästä kirjoittamisesta tunnu tulevan mitään, joten luovutan. Raportoin lisää ja laitan kuvia, kunhan pääsen kotiin.
Kaiken kaikkiaan tuntuu haikealta, samaan aikaan onnelliselta ja surulliselta. Reissu on nyt sitten ohitse. Sain kokea kaikenlaista kummallista ja ihmeellistä, vastaan on tullut asioita joita en osannut kuvitellakaan. Olen nähnyt kurjuutta ja hurjuutta, onnea ja hulluutta, saanut elämääni muutaman ihanan ihmisen lisää, sanonut itku silmässä jäähyväisiä, halunnut palata takaisin ja samaan aikaan lähteä eteenpäin johonkin vielä tietämättömään paikkaan. Saanut päähäni lukemattoman määrän uusia matkasuunnitelmia (no se oli odotettavissa), mutta silti on ihanaa palata kotiin.
Lisäksi en voi olla ihmettelemättä sitä hyvää onnea, joka on ollut matkassa alusta lähtien. Kaikki on järjestynyt ihan käsittämättömän hyvin, en edes saanut sitä odotettua vatsatautia (ainakaan vielä, hehheh). Sain jopa järjestettyä asunnon kesäksi jo ennen kotiinpaluuta.
Nyt siis vietän vielä hetken Tokion viilenevässä illassa, sitten nukkumaan ja kuudelta aamulla ylös. Suomessa torstai-iltana ennen puoltayötä. Nähdään sitten :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti