säätöä

Vappu vierähti eteläisellä Kiinan saarella palmun alla. Teki aikamoisen hyvää taas kaupunkielon jälkeen.

Oon nyt Kiinassa viimeistä päivää. Tulin takaisin Shanghaihin eilen, ja alunperin oli tarkoitus lentää Japaniin jo tänään, mutta monenmoisen säädön jälkeen katsoin järkevämmäksi lentää sinne vasta tiistaina eli huomenna. Säätäminen on jälleen kerran ylittänyt kaikki odotukset, joten on pakko valaista asiaa hiukan enemmän.

Kaikki, siis aivan kaikki vie täällä enemmän aikaa kuin on suunnitellut. Yleensä plus tunti semmoiseen perustoimintaan on ihan hyvä laskea mukaan. Tarkotan siis ihan kaikkea asioiden hoitamista, paikasta toiseen liikkumista, ravintolassa syömistä, hostellin buukkausta sun muuta. Aina, ihan kaikessa, kestää ihan tasa varmasti pidempään, kuin mitä on suunnitellut, vaikka olisi laskenut tupla-ajan kaiken varoiksi.

Hyvä esimerkki tästä on, kun ennen saarelle lähtöä lähdin ostamaan junapassia Japaniin. Hostellin turisti-infovastaava lupaili, että se on ihan iisi homma, meet sinne ja näytät passin ja annat rahat, kestää viisi minuuttia. Mietin, että noinkohan, mutta kovasti se tyyppi vakuutteli ja antoi osoitteen käteen. Sanoin ennen lähtöä, että tässä käy ihan satavarmana niin, että mennään sinne, paikkaa ei enää ole, saadaan uusi osoite ja etsitään seuraavaa paikkaa tunti, koska se menee AINA niin. Ootko ihan varma, et haluat tulla mukaan ihan vaan seuraksi? Sain vastaukseksi huvittuneita nyökkäyksiä ja kommentin siitä että oon liian skeptinen. Noh, mentiin annettuun osoitteeseen.

Toimisto oli vaihtanut nimeä, joten sieltä saikin "yllättäen" ostaa passin vain, jos on ostanut lennot kyseiseltä lafkalta. No niin, sitten saatiin se uusi osoite. Kilometri vaan, no kävellään. Löydettiin oikea rakennus, ja kun päästiin oikeaan kerrokseen, oli vastassa remonttipölyä ja tyhjä toimitila. Kiva. Kaivoin muistikirjan taskusta, jossa oli osoite toiseen vastaavaan toimistoon, jonka olin katsonut turisti-infon jesen lapuista, ja päätettiin suunnata sinne. Osoite oli kuitenkin mulla vaan ihan meidän peruskirjaimilla eikä kiinaksi, joten piti löytää hotelli, jonka respasta osattiin selostaa meille oikea suunta. Respa ja oikeat koordinaatit löytyi, huh. Pitkällisen säädön jälkeen päästiin suureen toimistorakennukseen, ja meinasin ratketa riemusta, kun näin oikean lafkan nimen toimiston ovessa. Ystävällinen nainen tiskin takana kysyi lentolippua. No ei oo minkäänmoista lentolippua, aijaa, että et voi auttaa? Ai että taas uusi osoite? Oli turhautuminen huipussaan, mutta nainen vakuutti, että ihan varmasti, tästä osoitteesta voit ostaa junapassin vaikka lento olisi hankittu mistä. Nainen jopa soitti toimistoon ja varmisti asian, joten lähdettiin sinne. Säätö, taksi, toimisto, kahden minuutin keskustelu ja kallein visakortin vilautus aikoihin, ja sain passin. Että semmoinen tapaus. Kaiken kaikkiaan reissussa kesti viitisen tuntia. Tän jälkeen kyll taas palmut tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta.

Tää oli yksi esimerkki ehkä kymmenestä vastaavasta tapauksesta. Onneksi parin viikon jälkeen Kiinassa oon osannut jo varautua, että kaikessa vaan kestää. Sitten kun siihen osaa varautua, ja ottaa korkeintaan yhden (tai mieluummin vaikka puolikkaan) säädön per päivä, alkaa asiat onnistua sujuvammin.

Shanghaissa on edelleen keväinen ilma. Tuntuu kummalta jättää Kiina. Alunperinhän ajattelin viettäväni Kiinassa vaan pari viikkoa, mutta puolitoista kuukautta on hurahtanut ihan hetkessä. Nyt odottelen, että hostellin pyykkikone pyörähtää ja saan pakata puhtaat vaatteet rinkkaan huomista varten. Sitten on edessä yhdeksän päivää Japanissa ennen kotoisaan Suomeen paluuta... Aina on ihanaa palata kotiin, mutta olisin mä voinut vähän aikaa olla vielä reissun päällä. Ja tällä matkalla on tapahtunut se tavallinen - kaksin verroin enemmän matkasuunnitelmia tulevaa ajatellen.

No niin, meen katsastamaan pyykit. Palajan vielä, katsotaan mitä ihmeitä Japani tarjoaa.