Japanissa kaikki tietää muumit

Tiistaina 5.5. oli sitten aika heittää hyvästit Kiinalle. Lento oli puolilta päivin, joten ei tarvinnut ihan älyttömiin aikoihin nousta aamulla. Matka lentokentälle taittui kätevästi Maglev-junalla seitsemässä minuutissa, koska moinen magneetti-ihme vilahti kentälle 430 km/h nopeudella. Aika huisia.

Kentällä melkein kaikilla työntekijöillä oli hengityssuojaimet ja suurella osalla ihmisistäkin. Iski hetkellinen ahdistus, että onko nyt jääneet jotkut uutiset kuulematta ja että kohta on possuflunssaa ykivä kiinalainen omalla naamalla. No eipä ollut uutisia, eli ilmeisesti kyseessä oli vaan perusvarovaisuus. Aasialaiset tuntuu muutenkin rakastavan niitä hengityssuojaimiaan.

Koneessa kuitenkin tuli kuulutus, että Japani on määrännyt kaikkien maahan tulevien täyttämään terveyskyselyn, ja jos tästä kieltäytyy, voidaan kyseinen henkilö määrätä joko puolen vuoden vankeuteen tai maksamaan 200,000 jeniä. Laput jaetaan koneessa ja ne tarkastetaan heti koneesta ulos tultaessa. Kun niitä lappuja tultiin sitten jakamaan, kysyttiin et haluunko lapun kiinaksi vai japaniksi. Sanoin, että olisko englanniksi, eikä ollut. Että japaniksi vai kiinaksi. Selitin, että mun kielitaito ei kyllä riitä moiseen, että mitäs nyt tehdään. Henkilökunta jutteli keskenään, jonka jälkeen ne sanoi, että ikävä kyllä ei oo mitään muita kaavakkeita, ja että mun tulisi nyt täyttää tämä, että japaniksi vai kiinaksi se kaavake. Sitten ne antoi mulle molemmat. Päätin varautua siihen, että kentällä on oltava vastaavia englanniksi, kansainvälinen lentokenttä sentään. Vähän ennen laskeutumista mulle kuitenkin toimitettiin englanninkielinen kaavake, joten sain vakuuttaa ettei ole mitään influenssan oireita. Kentällä oli perusteellisin tarkastus ikinä, ne jopa avasi mun rinkan ja kyseli mitä mulla tuossa ja tuossa on. Sitten hymyiltiin ja kiiteltiin ja pääsin jatkamaan matkaa.

Lensin siis Fukuokaan, joka oli mukava pienehkä kaupunki läntisessä Japanissa. Vietin kaksi päivää siellä, kävin puistossa ja kukkulalla ja järvellä ja temppelissä ja kummallisessa ostoskeskuksessa, jonka läpi ja välistä luikertteli joki. Kaikki on kauhen pientä, nättiä ja siistiä! Ihmiset on ystävällisiä, kukaan ei tunge yhtään missään ja kaikki tuntuu kovin rauhalliselta Kiinan jälkeen. Ja se on ihan totta, mitä aina on sanottu, että täällä ihmiset pysähtyy auttamaan kadulla, kun vaan vilkaiseekin karttaa. Ihan kummallista! Sitten ne aina kysyy että mistä oon, ja kun kerron, kysyjän kasvot kirkastuvat ja saan kuulla jotain muumeista. Ne kaikki tuntuu tietä'vän Suomen ja muumit.

Fukuokan jälkeen oli vuorossa Hiroshima. Halusin mennä sinne lähinnä vaan katsomaan pommimuseon ja sen muistomerkin. Ja oli kyllä aika hurjaa... Melkein yhtä paha kuin Auschwitz. Siellä oli valokuvia ja kaikkea palanutta kamaa sulaneesta pyörästä vaatteisiin ja irti lentäneisiin sormenpalasiin ja tarinoita ihmiskohtaloista miten kauhea määrä ihmisiä kuoli muutaman päivän viiveellä kaikenlaisiin säteilyn aiheuttamiin juttuihin. Ja kamalinta oli nähdä joitain vanhempia japanilaisia tyyppejä siellä itku silmässä.

Ja sitten: ruoka. Oon ihan taivaassa! Ruokakaupat on parhaita mitä oon ikinä nähnyt! Vietin yhdessä sellaisessa kolme tuntia Hirsoshimassa. Siellä on perustarvikkeidan lisäksi kauhesti kaikkea valmista, siis niinkuin tiskiltä saatavia juttuja, erilaisia salaatteja, sushia, ihan kaikkea mitä voi kuvitella! Ja siellä kaupassa ne jopa tyrkytti maistamaan kaikkea mahdollista. Ihan kuin Stockan Herkku olisi kymmenen kertaa suurempi ja siellä olisi Japani-päivät ja kaikesta tyrkytettäisiin maistiaisia. Meinasi taju lähteä kun oli niin hullun siistiä! Sitten ostin muutaman pienen jutun ja söin ne siellä, ja voi itku kun en vieläkään voi käsittää, että miten voikaan olla olemassa mitään niin taivaallista paikkaa!

Pejantaiaamuna Osakaan. Hiroshimassa tutustuin pariin brittiin, jotka olivat myöskin menossa samaan aikaan Osakaan, joten mentiin samalla junalla. Junat täällä muuten on äärimmäisen siistejä, nopeita ja kaikin puolin helppoja. Juna-passilla voi vaan kävellä junaan, ja junia menee usein.

Osaka vaikuttaa kivalta, kaikki on ihan kummaa ja tuntuu kuin olisi keskellä sarjakuvaa. Kaikkia manga-tyyppejä vaan vilisee ympärillä. Ja vessat! Vessanpöntön vieressä on aina sellainen juttu, missä on nappuloita. Nappuloista voi painaa istuimen lämmityksen, tai esimerkiksi vessan vetämisen äänen. Että jos jostain syystä menee vessaan vaikka ei tarvitsisi eikä näin ollen tarvii vetää vessaa, ja jos tämä hävettää, niin voi sitten painaa pelkän vessan vetämisen äänen. Semmoista, ja kaikkea muuta. Koko maa tuntuu ihan hullulta, mutta samaan aikaan niin loistavalta! Eilen illalla käytiin syömässä perus japanilaisittain kaikkea ihan älyttömän hyvää, joka paistettiin siinä tiskin edessä. Sai osoitella mitä halusi.

Että semmoista, aika huippua on siis ollut! Tänään nään yhden Thaimaasta tutun tyypin joka asuu täällä. Huomenna olisi tarkoitus mennä päiväksi Kyotoon (junalla kestää vartin, joten en vaivaudu muuttamaan vaan tuun illalla takas Osakaan) ja maanantaina sitten Tokioon. Ja viikon päästä oon jo kotona, tuntuu niin kummalliselta.

Ja ainiin, sain järjestettyä kesäksi kämpän! Kesä-heinäkuun asun Kalliossa omilla kulmilla ja elokuusta eteenpäin parisen kuukautta Kampissa. Ihan loistoa kun järjestyi jo nyt, joskin suuri kiitos tästä kuuluu ihanalle ystävälle, joka mulle tämän kaiken järjesti :)